keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kun mikään ei ole suorassa


 Autostrada halki Italian on tuiki tarpeellinen reitti, mutta toisinaan ei ole tarvetta sille. Yhteen reissuumme pääsimme lähtemään jo perjantaina, jolloin oli "pakko" etsiä yösija jostakin. Ajoimme Milanosta rannikolle Marina di Massaan, jossa olikin oikein mukavaa jaloitella. Pilvinen sää ei haitannut paikallisia rantakissoja, mutta me amatöörit olimme haudanneet uimapukumme liian syvälle kapsäkkeihimme. Tulipa taas oppia kantapään kautta.




Tauko jatkui ruokaostoksille. Oma verensokerini oli jo niin alhaalla, että meinasin saada itku-potkuraivarit juustotiskillä. Miksi ei kotona ole tällaisia?


Yösijamme oli pieni majatalo jossakin Carraran marmorivarastojen toisella puolella. Maisemat olivat hulppeat, tie paikoin auton levyinen eikä yhtäkään suoraa kohtaa ollut taatusti koko matkalla.

Vuoripurosta muutama ukko täytti vesiastioita, pyöräilijöitä löytyi näistäkin mäistä ja kuin jostakin tv-sarjasta olisi karannut kohtaus: pastori paimensauvoineen johdatti pientä joukkoa seurakuntalaisiaan ylämäessä, kirjaimellisesti kaidalla tiellä.



Yön aikana toivuimme kurvittelusta ja Luccan kautta ajelimme Pisaan tarkistamaan, pitävätkö huhut tornista paikkansa. Mikäli tallella olisi tyttäremme ottama kuva, voisimme toista väittää - hän sai tornin ikuistettua suoraankin.

Mutta kohti Ihmeiden aukiota ja tosi turistina muiden kaltaisten joukkoon.


Kastekappeli, torni ja muut rakennukset tutkimme vain ulkoapäin. Edes perheemme utelian kiipeilijä ei lähtenyt jonottamaan torniin kipuamista varten. Tylsyyksissämme arvelimme, että maisemat olisivat aika tasaiset. Ainakin siltä ne näyttivät, kun laskeuduimme mäenrinnettä kohti kaupunkia.



Tornin molemmin puolin oli kuin taiji-tunti menossa, kun näitä turismin huipentuma -kuvia otettiin.




Ja pitihän minunkin koettaa hetki kannatella tornia.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Montalcinon linnoituksella


Käytämme ahkerasti matkakohteittemme valinnassa hyödyksi Autoliiton kirjasta Pohjois-Italian ja Toscanan parhaat matkailukohteet. Se esittelee lyhyesti, mutta monipuolisesti kymmeniä houkuttelevia paikkoja, joista olemme kaikkiin käymiimme kohteisiin olleet tosi tyytyväisiä.

Yksi elähdyttävimmistä on Montalcino, jota em. kirjanen kuvailee arvostettujen punaviinienkin paikaksi. Me tutkimme siellä linnoitusta, kunhan ensin kumpuilevat maisemat oli huristeltu ja hieman peilattukin.


Vaikka kameraa kuinka pyöritteli ja venytteli, ei koko linnoitusta tietenkään saanut samaan kuvaan. Alla olevasta kuitenkin pääsee jyvälle siitä, mihin on menossa. "Ylätasanteelle" (asiantuntijoita hirvittänee sanavalinta) johtivat yhdet kiikkerät rappuset, mutta koska olimme liikkeellä vallan aikaisin, ei niissä ollut ruuhkaa. Ja kiipeäminen kannatti - kauniit maisemat avautuivat ihan toisin kuin auton ikkunasta.




Pieniä yksityiskohtiakin on kiva tallentaa!


Ja sitten kohti kylää, joka tietenkin oli aivan linnoituksen juurella. Itse nautin näistä pikku kylistä ja niiden kujilla tepastelemisesta kovasti! Joka kylässä on yleistä ja yhtäläistä, mutta myös niitä pieniä yllätyksiä, joista osan yritän napata kamerankin muistiin.


Vierailupäivämme oli 24.6. - vanhanaikaisen ajanlaskun mukaan juhannusaatto. Se ja kaikkien matkojemme ainoa pakollinen päivittäinen tavoite eli jäätelö yhdistyivät sopivasti, kun löytyi yhdestä kylän kurvista jäätelökioski.


 Ja mkäs näistä on valitessa! Kuopus ilostutti kauppiaan tilaamalla suklaa-tuplasuklaa-nutella -yhdistelmän, minä nautin limoncello-jäätelöä.


 Tällä lähetimme juhannusterveisiä kotiväille:


Tietenkin nämä "pakolliset" turisti-ruokakaupat löytyivät Montalcinostakin, mutta eipä siitä kannata välittää. Ymmärrän oikein hyvin paikallista väkeä, joka yrittää hyödyntää tavalla tai toisella sen, että nurkissa pamppaloi kaiken maailman sakkia.


Lohdullista kyllä, myös nämä juttuporukat ovat yhä olemassa!


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesäkoti-ikävää

 Harvinaisen kalsea kevät on väistämätä nostanut meilläkin matkakuumetta. Pääsemme taas lähtemään tuttuun paikkaan Podere Cisternellaan - jo ihan pian. Silti tuntuu epätodelliselta, että olemme kohta Toscanan valossa ja lämmössä.

Yksi niistä Mitä eniten odotamme -listan asioita on juuri majapaikkamme, joka on rauhallinen, kaunis, hyvin hoidettu ja keskellä kaikkea. Mielenkiinnolla odotan itse sitä, miten se on täksi kesäksi muuttunut. Viime vuonna nimittäin oli lomaviikkomme päätteeksi aukemassa alla olevan kuvan rakennukseen pieni herkkupuoti ja kahvipaikka.


Uimista taidamme odottaa kaikki! Ja kun allas on "omassa pihassa", on sinne helppo hypätä joka välissä ja monta kertaa päivässä.


Kunpa vanhin signora olisi vielä voimissaan! Kuopuksemme kutsuu häntä Titaanimummoksi, sillä rouva ahertaa joka päivä jossainpäin tilaa.
 

Kissoja olemme tavanneet monenlaisia pihapiirissä. Pennut ovat suloisia (tietenkin), aikuiset tarkkailevia ja kaikki viettävät aikaansa varsin virkansa mukaisesti - loikoillen, välillä terottaen kynsiään pihapuihin, tapellen... Olenpa yllättänyt yhden liottamasta häntäänsä uima-altaassa.

Mahtaako Buffon olla paikalla? Tällä nimellä kutsumme yhtä tummaa, raidallista kissaa, jonka toinen korva hieman lerputtaa. Aiempina vuosina hän on vartioinut maisemiaan tyynen rauhallisesti.


Istutukset ovat lumoavia - ruukuissa kasvaa niin kaktuksia kuin pelargonioitakin. Yrttipenkki löytyi pihasta viime vuonna. Sen lisäksi pihatien varrella pensastavat ainakin timjami ja laventeli. Niinpä on mahdollisuus nähdä myös kaikenlaisia pistoroottoreita kukkia pölyttämässä.


Ja koirakin on kotona! Kun emme tienneet huiskahännän nimeä, puhuttelimme sitä Pörröksi. Viime kesänä selvisi, että koiruus on nimeltään Pepe. Kun istuskelimme patiolla ruokailemassa, tuli joko joku kissoista tai Pepe hyvin usein seuraksemme.


Jos eivät kukot elämöi, töräyttelevät aasit aika ajoin äänimerkkejään. Kummastakaan eläinlajista ei ole yöllä metelöijäksi, mutta muuten hiljaiseen äänimaisemaan ne tuovat päiväsaikaan oman mausteensa. Kesällä 2016 aaseja oli kolme.


Kesällä 2015 tuloiltana aloin kuunnella minulle uutta kilkatusta. Lähdin äänen perään ja näin lammaslauman, joka juoksenteli pellolla. Niitä paimensi paimenkoira, jonka pentu ja isäntä seurasivat pellon laidalla touhuja. Sain joukon kuvaan kotimatkaltaan.


Näitä tuttuja asioita ja uusia kokemuksia odotamme jo kovasti!

Suuria tunteita napolilaisittain


Kuvahaun tulos haulle loistava ystäväni

Elena Ferranten neliosaisesta napolilaistarinasta on suomennettu jo kaksi: Loistava ystäväni sekä Uuden nimen tarina.

Tarina alkaa napolilaislähiöstä 1950-luvulta ja kulkee pikku hiljaa eteenpäin kuvaten niin Lilan ja Elenan ystävyyttä kuin heidän koko yhteisönsä ihmissuhteita, muutoksia ja arkea. Elämä on niukkuutta, väkivaltaa, yhteishenkeä, eteenpäin pyrkimistä. Mahdollisuuksia on vain kovin vähän.

Toinen osa jatkaa siitä, mihin ensinnäinen päättyi. Ystävyys on koetuksella monin tavoin, eikä arkikaan muutu yhtään helpommaksi iän myötä. Tytöistä toinen on valinnut avioliiton, toinen opiskelun. Eikä kumpikaan reitti ole helppo.

Molempien kirjojen kohdalla lukukokemus on lumoava! Elena kertoo heidän elämästään niin elavästi, että tuntuu aivan siltä kuin olisin itse mukana. Jossakin vaiheessa romaaneja tuli se muistakin loistoteoksista tuttu ongelma: lukeako yhtä uppoutuneena loppuun vaiko sittenkin alkaa säästellä?

Nyt toivon, että saan käsiini loputkin sarjan osat. Ja tietenkin toivon, että YLE aikanaan toimittaa meille tv-sarjan, jonka filmatisointi on käsittääkseni jo menossa.


 Kuvahaun tulos haulle uuden nimen tarina

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Munakoisoja, tomaattia ja mozzarellaa - tarvitaanko muuta?



 Mozzarellaa, munakoisoja ja uuni - ei voi mennä pieleen

2-3 isoa munakoisoa
1 kg tomaattimurskaa
raastettua parmesaanijuustoa
mozzarellajuustoa
ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuiksi viipaleiksi.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja paista munakoisoviipaleita molemmin puolin. Voit myös friteerata ohuet munakoisosiivut kasvisöljyssä tai paahtaa ne uunissa kevyesti öljyttyinä.

Laita uunivuokaan vuorotellen kerroksittain munakoisoviipaleita, tomaattimurskaa, mausteita ja parmesaania. Levitä päälimmäiseksi kerros mozzarellaviipaleita.

Paista vuokaa uunissa 180 asteessa noin 45 minuuttia.

Ohje on kotoisen Ella Kannisen Toscana-aiheisesta teoksesta Ellan Toscana. Kyläelämää Italiassa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pastaa ja kesäkurpitsaa - kun niitä on yllin kyllin



Lomaviikollamme 2015 majapaikkamme emäntä kantoi meille runsaasti kasvattamiaan kesäkurpitsoja. Mitä niistä tehdä, kun vain minä syön kyseistä kasvia myös sinällään?

Googlen ihmeellinen palvelualttius johdatti Yhteishyvän sivuille, joista alla oleva Carponara-kesäkurpitsavuokan ohje on suoraan napattu:

Ainekset

4 annosta
300 g pastaa, esim. farfalle
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
1 paketti pekonia (170 g)
ripaus rouhittua mustapippuria
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
1 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
0,5 tl suolaa

Ohjeet

- Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
- Kuori ja hienonna sipulit.
- Halkaise kesäkurpitsa ja leikkaa pieniksi paloiksi. Paahda kesäkurpitsapaloja kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Nosta kesäkurpitsat pannulta syrjään.
- Hienonna pekoni ja paahda kuivalla pannulla rapeaksi. Lisää joukkoon sipulit ja anna hetken pehmetä.
- Sekoita joukkoon kesäkurpitsat ja mausta seos rouhitulla mustapippurilla.
- Valuta pasta ja kaada kerroksittain voideltuun uunivuokaan pekoni-kesäkurpitsaseoksen kanssa.
 - Sekoita kulhossa munat, kerma, maito, juustoraaste ja suola keskenään. Valuta munaseos vuokaan ja kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes munaseos on täysin hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä.



Loota maistui mainiolle!


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tuorepastataikina





Jos ei tuorepastakauppaa ole lähellä, on homma hoidettava itse. Eikä se oikestaan ole edes vaikeaa. Hommaa helpottavat yleiskone taikinaa veivatessa sekä aika, sillä taikinan on ainakin minun käyttämäni ohjeen mukaan levättäva tunnin verran.

Pastakonetta ei välttämättä tarvitse. Taikinan saa litteäksi kaulimella ja paloiksi vaikkapa veitsellä.


Keväällä 2009 sain kollegaltani tuorepastataikinan ohjeen, johon hän luottaa. Meni vielä viisi vuotta, kunnes aika oli kypsä pastakoneen hankintaan. Sen sain yllättäen rakkaalta siskoltani. Enteet onnistumiseen ovat todella hyvät.

Tällä ohjeella veivataan:

500 g (8 dl) durum-vehnää
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 munaa
1,5 dl lämmintä vettä

Siivilöi jauhot kulhoon ja sekoita suola niihin.
Tee jauhojen keskelle syvennys, johon lisätään öljy, munat ja vesi.
Alusta ainekset notkeaksi taikinaksi ja vaivaa vähintään 10 minuuttia.
Kiedo taikina tuorekelmuun, minkä jälkeen siirrä se jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Sitten litistämään, veivaamaan ja keittämään.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ellan vieraaksi Toscanaan


Kuvahaun tulos haulle Ellan Toscana

Ella Kanninen, jos kuka, on Italia-asiantuntija. Maa on ollut hänen toinen kotimaansa jo pitkään. Keväällä 2016 ilmestyi Tammen kustantamana teosEllan Toscana. Kyläelämää Italiassa, joka on sekä kuva- että tietokirja. Erittäin nautinnollinen kokonaisuus!

Ella kertoo perheensä elämästä, esittelee taitavia ystäviään ja tarjoilee joukon herkullisia ruokaohjeita, jotka kaikki ovat toteutettavissa. Kunhan ei pohdi liikaa marraskuisen markettitomaatin ja italialaisen lajitoverinsa mahdollisia makueroja...

Kirja kestää monta lukukertaa. Matkaikäväänsäkin voi lietsoa tutkimalla kuvia. Yksi suosikkejani!

Podere Ninfeo Cisternella - paratiisi maan päällä

Kun aloimme pohtia koko perheemme ensimmäistä yhteistä ulkomaanmatkaa kesälle 2014, kohteeksemme valikoitui Italia, koska minä pääsin määräämään ja perheeni on kiltti. Ja lasten kanssa olin jo hipaissut eteläistä Portugalia sekä Lissabonia ja Kreetaa - upeita paikkoja ja reissuja nekin.

Ystäväperheellämme oli pelkkää hyvää sanottavaa Gaia Travels -matkatoimistosta, joten aloimme etsinnät heidän valikoimistaan. Ja heti tärppäsi! Maatilamatkailutyyppinen majoitus keskellä kaunista Toscanaa, idyllistä maaseutua, rauhallisuutta - juuri meidän paikkamme, etenkin kun pääsimme tilavaan huoneistoon, pihalla on uima-allas ja joka paikka on sekä kaunista että siistiä.

Neljän sukupolven perhe asuu talon toista päätyä ja elää omaa arkeaan omassa rytmissään samalla, kun huolehtii vieraistaan. He ovat pensasaidalla rajanneet etupihansa omaan rauhaansa, mutta esim. takapihalla olevaa pyykkikonetta saamme käyttää. Samoin pitkin tonttia voi huoletta kuljeskella katselemassa esimerkiksi kissoja.

 Kun aikanaan ensimmäisenä iltana saavuimme perille, olimme jännittyneitäkin. Mutta vastassa oli rouvan lisäksi antipasto-lautanen, tilan omaa viiniä ja tuore leipä - siirryimme oitis lomatunnelmiin. Vaikka hallinnoin hellaa ja aterioiden valmistusta sekä puolisoni tiskaamista, ovat kaikki viikot tuntuneet lomalta. Meille sopii se, että perushuolto ei ole kiinni aikatauluista.

Uima-allas on meille yksi ratkaisevista tekijöistä lomapaikkaa valitessamme vielä, sillä lapsemme ovat luonnollisesti reissussa mukana. Ehkä sitten joskus, kun liikumme kaksin, putoaa tuo kriteeri pois. Minä taas nautin siitäkin, kun polskijoiden valvonta hoituu varjoisalta patiolta, josta näkö- ja huutoetäisyys altaalle. Ja kun ateria katettu patiolle, on koko perhe taas nopeasti yhdessä syömässä.


ja kuten kuvista näkyy, pilvisyys on vaihdellut joka vuosi, mutta tunnelma on ollut aina sama - levollinen ja touhukas, vailla arjesta tuttuja harrastusaikatauluja


Ensimmäisen lomaviikkomme loppu puolella selitin paikalla olleiden tulkkien kanssa Toninolle, että jos joskus kuolen, minun taivaassani on tällaista: kaunista, lämmintä, valoisaa ja rauhallista. Isäntä suositteli mieluummin palaamaan heille kuin odottamaan paratiisia. Ja niin olemme tehneet.

No miksi ihmeessä palata aina samaan paikkaan, kun on paljon nähtävää muuallakin? No koska Podere Cisternella sijaitsee keskellä kaikkea. Foianon kylästä on tunnin ajomatkan päässä vaikka mitä, ja jos haluaa istua autossa pidempään, valikoima kasvaa. Lentoyhteydet ovat hyvät - Milano, Bologna, Rooma - ja lennon jälkeen Autostradaa pitkin pääsee nurkalle, ellei sitten halua kierrellä esim. Pisan kautta. Suuria kaupunkeja, Firenze, Siena, Rooma, on lähettyvillä, mikäli haluaa viettää aikaansa niissä. Ja omaan kyläänkin on kävelymatka, noin 3 kilometriä pikkuisiin kauppoihin, jäätelöbaareihin, tuorepastakauppiaalle. Suuremmatkin ruokakaupat ovat ihan lähellä.

Parasta on tunnelma! Olemme tehneet aivan meidän perheemme näköisiä matkoja jo kolme, neljäs odottaa. Uutta katsottavaa löytyy yhä. Toki kohta alkaa tulla jo kiire, sillä meillä on jo suosikkikyliä, joissa on poikettava joka kerta.




Esitys 25.4.

Tämä on liitetty Microsoft Office esitys, jonka tarjoaa Office .