keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pastaa ja kesäkurpitsaa - kun niitä on yllin kyllin



Lomaviikollamme 2015 majapaikkamme emäntä kantoi meille runsaasti kasvattamiaan kesäkurpitsoja. Mitä niistä tehdä, kun vain minä syön kyseistä kasvia myös sinällään?

Googlen ihmeellinen palvelualttius johdatti Yhteishyvän sivuille, joista alla oleva Carponara-kesäkurpitsavuokan ohje on suoraan napattu:

Ainekset

4 annosta
300 g pastaa, esim. farfalle
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
1 paketti pekonia (170 g)
ripaus rouhittua mustapippuria
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
1 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
0,5 tl suolaa

Ohjeet

- Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
- Kuori ja hienonna sipulit.
- Halkaise kesäkurpitsa ja leikkaa pieniksi paloiksi. Paahda kesäkurpitsapaloja kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Nosta kesäkurpitsat pannulta syrjään.
- Hienonna pekoni ja paahda kuivalla pannulla rapeaksi. Lisää joukkoon sipulit ja anna hetken pehmetä.
- Sekoita joukkoon kesäkurpitsat ja mausta seos rouhitulla mustapippurilla.
- Valuta pasta ja kaada kerroksittain voideltuun uunivuokaan pekoni-kesäkurpitsaseoksen kanssa.
 - Sekoita kulhossa munat, kerma, maito, juustoraaste ja suola keskenään. Valuta munaseos vuokaan ja kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes munaseos on täysin hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä.



Loota maistui mainiolle!


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tuorepastataikina





Jos ei tuorepastakauppaa ole lähellä, on homma hoidettava itse. Eikä se oikestaan ole edes vaikeaa. Hommaa helpottavat yleiskone taikinaa veivatessa sekä aika, sillä taikinan on ainakin minun käyttämäni ohjeen mukaan levättäva tunnin verran.

Pastakonetta ei välttämättä tarvitse. Taikinan saa litteäksi kaulimella ja paloiksi vaikkapa veitsellä.


Keväällä 2009 sain kollegaltani tuorepastataikinan ohjeen, johon hän luottaa. Meni vielä viisi vuotta, kunnes aika oli kypsä pastakoneen hankintaan. Sen sain yllättäen rakkaalta siskoltani. Enteet onnistumiseen ovat todella hyvät.

Tällä ohjeella veivataan:

500 g (8 dl) durum-vehnää
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 munaa
1,5 dl lämmintä vettä

Siivilöi jauhot kulhoon ja sekoita suola niihin.
Tee jauhojen keskelle syvennys, johon lisätään öljy, munat ja vesi.
Alusta ainekset notkeaksi taikinaksi ja vaivaa vähintään 10 minuuttia.
Kiedo taikina tuorekelmuun, minkä jälkeen siirrä se jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Sitten litistämään, veivaamaan ja keittämään.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ellan vieraaksi Toscanaan


Kuvahaun tulos haulle Ellan Toscana

Ella Kanninen, jos kuka, on Italia-asiantuntija. Maa on ollut hänen toinen kotimaansa jo pitkään. Keväällä 2016 ilmestyi Tammen kustantamana teosEllan Toscana. Kyläelämää Italiassa, joka on sekä kuva- että tietokirja. Erittäin nautinnollinen kokonaisuus!

Ella kertoo perheensä elämästä, esittelee taitavia ystäviään ja tarjoilee joukon herkullisia ruokaohjeita, jotka kaikki ovat toteutettavissa. Kunhan ei pohdi liikaa marraskuisen markettitomaatin ja italialaisen lajitoverinsa mahdollisia makueroja...

Kirja kestää monta lukukertaa. Matkaikäväänsäkin voi lietsoa tutkimalla kuvia. Yksi suosikkejani!

Podere Ninfeo Cisternella - paratiisi maan päällä

Kun aloimme pohtia koko perheemme ensimmäistä yhteistä ulkomaanmatkaa kesälle 2014, kohteeksemme valikoitui Italia, koska minä pääsin määräämään ja perheeni on kiltti. Ja lasten kanssa olin jo hipaissut eteläistä Portugalia sekä Lissabonia ja Kreetaa - upeita paikkoja ja reissuja nekin.

Ystäväperheellämme oli pelkkää hyvää sanottavaa Gaia Travels -matkatoimistosta, joten aloimme etsinnät heidän valikoimistaan. Ja heti tärppäsi! Maatilamatkailutyyppinen majoitus keskellä kaunista Toscanaa, idyllistä maaseutua, rauhallisuutta - juuri meidän paikkamme, etenkin kun pääsimme tilavaan huoneistoon, pihalla on uima-allas ja joka paikka on sekä kaunista että siistiä.

Neljän sukupolven perhe asuu talon toista päätyä ja elää omaa arkeaan omassa rytmissään samalla, kun huolehtii vieraistaan. He ovat pensasaidalla rajanneet etupihansa omaan rauhaansa, mutta esim. takapihalla olevaa pyykkikonetta saamme käyttää. Samoin pitkin tonttia voi huoletta kuljeskella katselemassa esimerkiksi kissoja.

 Kun aikanaan ensimmäisenä iltana saavuimme perille, olimme jännittyneitäkin. Mutta vastassa oli rouvan lisäksi antipasto-lautanen, tilan omaa viiniä ja tuore leipä - siirryimme oitis lomatunnelmiin. Vaikka hallinnoin hellaa ja aterioiden valmistusta sekä puolisoni tiskaamista, ovat kaikki viikot tuntuneet lomalta. Meille sopii se, että perushuolto ei ole kiinni aikatauluista.

Uima-allas on meille yksi ratkaisevista tekijöistä lomapaikkaa valitessamme vielä, sillä lapsemme ovat luonnollisesti reissussa mukana. Ehkä sitten joskus, kun liikumme kaksin, putoaa tuo kriteeri pois. Minä taas nautin siitäkin, kun polskijoiden valvonta hoituu varjoisalta patiolta, josta näkö- ja huutoetäisyys altaalle. Ja kun ateria katettu patiolle, on koko perhe taas nopeasti yhdessä syömässä.


ja kuten kuvista näkyy, pilvisyys on vaihdellut joka vuosi, mutta tunnelma on ollut aina sama - levollinen ja touhukas, vailla arjesta tuttuja harrastusaikatauluja


Ensimmäisen lomaviikkomme loppu puolella selitin paikalla olleiden tulkkien kanssa Toninolle, että jos joskus kuolen, minun taivaassani on tällaista: kaunista, lämmintä, valoisaa ja rauhallista. Isäntä suositteli mieluummin palaamaan heille kuin odottamaan paratiisia. Ja niin olemme tehneet.

No miksi ihmeessä palata aina samaan paikkaan, kun on paljon nähtävää muuallakin? No koska Podere Cisternella sijaitsee keskellä kaikkea. Foianon kylästä on tunnin ajomatkan päässä vaikka mitä, ja jos haluaa istua autossa pidempään, valikoima kasvaa. Lentoyhteydet ovat hyvät - Milano, Bologna, Rooma - ja lennon jälkeen Autostradaa pitkin pääsee nurkalle, ellei sitten halua kierrellä esim. Pisan kautta. Suuria kaupunkeja, Firenze, Siena, Rooma, on lähettyvillä, mikäli haluaa viettää aikaansa niissä. Ja omaan kyläänkin on kävelymatka, noin 3 kilometriä pikkuisiin kauppoihin, jäätelöbaareihin, tuorepastakauppiaalle. Suuremmatkin ruokakaupat ovat ihan lähellä.

Parasta on tunnelma! Olemme tehneet aivan meidän perheemme näköisiä matkoja jo kolme, neljäs odottaa. Uutta katsottavaa löytyy yhä. Toki kohta alkaa tulla jo kiire, sillä meillä on jo suosikkikyliä, joissa on poikettava joka kerta.




keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tutti i grandi cambiamenti sono stati preceduti dal caos


 Tutto è molto più bello nel fine settimana.

Obiettivo del giorno: evitare di arrabbiarmi per sciocchezze. La vita è troppo breve per perdere tempo inutilmente!

Le cose buone arrivano per chi sa aspettare!

I più bravi insegnanti di lingue straniere sono quelli che riescono a essere amici dei loro studenti.                                    M. Giaquinto

Non sal mal quanto sel forte finchè essere forte è l'unica scelta che hal.

Un abbraccio vale più di mille parole.

È inutile cercare di controllare tutto. Lasciati andare... chiudi gli occhi e... Lasciati andare.                                    Giuseppe Donadei

Mi piacerebbe partire... venire a trovare... per abbracciarti semplicemente.

La semplicità è l'unica bellezza che non svanisce mai...

Se sei abbastanza fortunata da essere diverso non cambiare mai.



   

 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Murhia jälleen, mutta vaihteeksi Firenzessä




http://www.aviador.fi/store/image/cache/data/KomisarioBordelli_etukansi_500px-500x500.jpg

 Liekö kirjakerhon mainos vai mistä osui silmääni uusi tuttavuus, komisario Bordelli. Hänestä kertova ensimmäinen dekkariromaani on kirjoitettu jo 2002, mutta suomennettu vasta 2016. Tätä voi jo suorastaan närkästyneenä ihmetellä, sillä kohtuullisen kovassa nosteessa ovat laadukkaat (ja kehnommatkin) dekkarit olleet viime vuosina.

Romaani sijoittuu 1960-luvun alun Firenzeen, uuvuttaviin kesähelteisiin. Komisario on viisikymppinen, perheetön herra, jolla on oma, värikäs ystäväpiirinsä. Työnteon ohessa muistellaan taakse jäänyttä toista maailmansotaa ja sen aiheuttamia myllerryksiä sekä maltetaan istua ajoin perusteellisestikin herkullisten aterioiden äärellä. Sentään ei aivan niin tiuhaan kuin komisario Brunetti Venetsiassa.

Romaani on perinteinen poliisiromaani: saadaan tehtävä ja monien mutkien sekä nerokkaiden oivallusten kautta ratkaistaan rikos. Mutta romaani on myös omanlaisensa. Firenze on ainakin minulle uusi paikkakunta romaanimiljööksi ja Bordelli rosoinen, lupaava päähenkilö.

Kunpa näitä löytyisi lisää!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Pelastuvatko palatsit?

Luin heti ilmestyttyään Hannu Raittilan romaanin Canal Grande (WSOY 2001), joka voitti myös tuon vuoden Finlandia-palkinnon. Kirjahyllyäni siivotessa löysin taas teoksen. Siihen oli tartuttava myös siksi, että romaanin tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan.

Suomalainen työryhmä lähtee selvittämään, miten pelastetaan palatsit varmalta tuholta. Seurueen jäsenet ovat keskenään hyvin erilaisia niin taustoiltaan kuin muutoinkin. Eikä Venetsiakaan ole sitä, mitä matkailumainoksissa.

Sumua, kosteutta, työtehtäviä, yllätyksiä, pettymyksiä... Varsinainen tehtävä ei ota onnistuakseen, mutta sentään aasi saadaan pelastettua.

Ensimmäisellä lukukerralla muistan nauttineen harvinaisesta päiväkirjamuodosta, jolla Raittila teostaan kuljettaa. Kosteus tunki omiinkin luihini. Hieman häijysti nyt näin jälkeenpäin tekisi mieleni kuvailla kirjaa tyypilliseksi Finlandia-voittajaksi - romaanina, jossa ainakin osalla henkilöistä on paha olla. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!

Esitys 25.4.

Tämä on liitetty Microsoft Office esitys, jonka tarjoaa Office .