A tavola vendono buona idee!

Lähinnä facebookin Italia-ryhmistä aloin keräillä sanontoja ja sananlaskuja. Täydennän listaa satunnaisesti. Ehken joskus suomeksikin nämä.

A tavola vendono buona idee.

Dopo il verbo amare...Il verbo aiutare è il pìu bello del mondo.

Il tempo non ti fa perdere gli amici, ti fa solo capire chi sono quelli veri.

Se scrivete "Stiamo Tornado ha Casa", spero che non vi apra nessuno.

Un buon giorno inizia con un pensiero positivo e una tazza di caffe.

Come uccidere tutti i tuoi nemici? Sorridi.

Il pessimisti vede il buio del tunnelma. L'ottimista vede la luce sul fondo. Il realista vede che la luce appartiene a un treno. Il macchinista vede tre idioti sui binari.

Sii importante per le persone che lo meritano; per le altre sii soltano uno gualunge.   (A. G. Mazzolla)

Ogni giorno `e un' opportunita. Sii grande, sii folle! Sii te tesso! 

La pi`u alta forma di intelligenza umana `e la capacit`a di osservare senza giudicare.

Mangiare molto, dormire tanto, studiare sempre, amare all'infinito.

Chi va piano va sano e va lontano.

Öljyä, oliiveja, pasta, pitsaa - riittävästikö?

Saku Tuominen on joukkoineen tehnyt ainakin näin amatöörikokin tarpeisiin hyvin riittävät ja perusteelliset keittokirjat. Jokainen on ilmestyessään päätynyt mm. Glorian Ruoka ja Viini -lehden esittelyihin sekä kirjakauppojen myydyimpien listoille ja toisaalta välttänyt joutumasta ale-laariin nopeasti. Nämä kriteerit kertonevat myös teosten "painavuudesta".

Sarjan ensimmäinen, Aglio & olio. Yksinkertaisen pastan A & O (Tuominen, Saku - Koski, Tuukka - Kivilahti, Kimmo; Tammi 2007) esittelee perusteellisesti pastan. Sen mukana pääsee mm. pastatehtaalle, pohtimaan pastan terveellisyyttä ja tutkimaan, mitä oman keittiön välineistöstä puuttuu. Ohjeitakin on noin 200 sivua. Vaikka teos on myös kauniisti kuvitettu, se ei ole ensisijaisesti kuvakirja - toisin kuin niin moni keittokirja viime vuosina on ollut. Tietokirjaksikin tätä voisi tituleerata.

Sama tekijäjoukko (Tuominen, Saku - Koski, Tuukka - Kivilahti, Kimmo; Tammi 2007) opastaa teoksessaan Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc lukijaansa noin 300 sivun verran siihen, mikä riittää. Ohjeet on ryhmitelty sen mukaan, missä kohden ateriaa ne olisivat tarjolla aperitiiveista digestiiveihin.  Tämä teos riittää nimensä mukaisesti pitkälle! Basta!

Uusin teos on saanut yhden tekijän lisää, pitsataituri Luca Platanian. Muita muutoksia (ellei vaihtunutta kustantamoa lasketa) ei olekaan, sillä tämäkin uhkea, muhkea, kaunis tieto- ja ohjepaketti on yhtä perusteellinen kuin molemmat edeltäjänsä. Lukija voi esimerkiksi tutkia pitsan historiaa ja vertailla erilaisia pitsoja ja saa ohjeita taikinaan sekä tomaattikastikkeeseen alkaen hyvän pitsan abc-listoista ja yleisimmistä virheistä. Ja sitten niitä ohjeita - voisin kuvitella, että joka makuun löytyy! Yllättävin taitaa olla osio Pizza dolce, jälkiruokapitsat.

Mihinkään näistä ei kannata tarttua kovin nälkäisenä!

                                            

Elävää kuvaa ja perustietoa Italiasta

Sattumalta tänään olen löytänyt kaksi filminpätkää, jotka liittyvät Italiaan:

pieni kaupunkikierros

Ja sitten Roomaan vuonna 1952:
 http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/02/14/rooma-ikuinen-kaupunki#media=19031

Rooma-kierros löytyi muutenkin vallan ansiokkaasta paketista osoitteessa:
https://peda.net/kannus/jvk/oppiaineet2/maantiede/8-lk-maantieto/eurooppa3/italia

Tuo paketti näkyy olevan 8-luokkalaisten tehtävien taustaksi. Kiitos perusteelliselle pedagogille!

Ei lomaa ilman komisario Brunettia?

 

Kukapa dekkareiden ystävä ei olisi tarttunut Donna Leonin rikosromaaneihin? Niissä tutuiksi tulevat  charmantti komisario Brunetti ja hänen älykäs (sekä masentavan taitava ruuanlaittaja-) rouvansa,  italialainen yhteiskunta kiemuroineen sekä Venetsia.

Itse säästelen niin Leonin dekkareita kuin muitakin rikosromaaneja lomalle. Silloin ei niin haittaa, kun kirja viekin mukanaan.

Juoni on jokaisessa romaanissa suunnilleen samanlainen: tapahtuu rikos, sitä selvitetään, pomo on hankala, rikos selviää. Välillä virkistäydytään prosecco-lasillisella tahi tutkitaan muinaisia ajattelijoita, herkutellaan perheen kanssa yhteisellä aterialla. Kun yhden on lukenut, tietää muutkin. Mutta näinhän se dekkareiden kanssa on.

Ihania! Brunetti kävelyillään ja vaporetto-ajeluillaan on luonut mieleeni Venetsian. Enkä tiedä, aionko viralliseen Venetsiaan edes tutustua. Tällä hetkellä eivät venetsialaisetkaan taida olla aivan innoissaan turisteista ja heidän jäljestään kaupungissaan.

Donna Leonin kotisivut

Suomennetut teokset

Guido Brunetti -sarja

• Kuolema oopperassa, 1997, suomentanut Titia Schuurman (Death at La Fenice, 1992)
• Kuolema vieraalla maalla, 1998, suomentanut Titia Schuurman
  (Death in a Strange Country, 1993)
• Kuolema väärissä vaatteissa, 1999, suomentanut Kristiina Rikman
  (Dressed for Death, 1994, US-laitos ) (The Anonymous Venetian, 1994, englantilainen laitos)
• Kuolema tekee tiliä, 2000, suom. Kristiina Rikman
  (Death and Judgement, 1995, US-laitos) (A Venetian Reckoning, 1995, englantilainen laitos)
• Kuolema tulvan aikaan, 2001, suom. Kristiina Rikman
  (Aqua Alta, 1996, US-laitos) (Death in High Water, 1996, englantilainen laitos)
• Ajasta ikuisuuteen, 2001, suom. Kristiina Rikman
  (Quietly in Their Sleep, 1997, US-laitos) (The Death of Faith, 1997, englantilainen laitos)
• Ylimyksen kuolema, 2002, suom. Kristiina Rikman
  (A Noble Radiance, 1998)
• Kohtalokkaat lääkkeet, 2002, suom. Kristiina Rikman
  (Fatal Remedies, 1999)
• Ylimpiä ystäviä, 2003, suom. Kristiina Rikman
  (Friends in High Places, 2000)
• Myrskyjen meri, 2003, suom. Kristiina Rikman
  (A Sea of Troubles, 2001)
• Sokea rakkaus, 2004, suom. Kristiina Rikman
  (Willful Behaviour, 2002)
• Oman käden oikeus, 2005, suom. Kristiina Rikman
  (Uniform Justice, 2003)
• Seitsemän syntiä, 2006, suom. Kristiina Rikman
  (Doctored Evidence, 2004)
• Verikivet, 2007, suom. Kristiina Rikman
  (Blood from a Stone, 2005)
• Haurasta lasia, 2008, suom. Kristiina Rikman
  (Throug A Glass, Darkly, 2006)
• Ystävä sä lapsien, 2009, suom. Kristiina Rikman
  (Suffer the Little Children, 2007)
• Unelmien tyttö, 2010, suom. Kristiina Rikman
  (The Girl of his Dreams, 2008)
• Kasvot kuvassa, 2011, suom. Kristiina Rikman
  (About Face, 2009)
• Uskon asia, 2012, suom. Kristiina Rikman
  (Question of Belief, 2010)
• Turvasatama, 2013, suom. Maija Kauhanen
  (Drawing Conclusions, 2011)
• Pedon palkka, 2014, suom. Kristiina Rikman
  (Beastly Things, 2012)
• Kultamuna, 2015, suom. Kaijamari Sivill
  (The golden egg, 2013)
• Ansionsa mukaan, 2016, suom. Kaijamari Sivill
  (By its cover, 2014)
• Tuntematon ihailija, 2017, suom. Kaijamari Sivill
  (Falling in love, 2015)

Muut teokset

• Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan, 2011, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä
  (A Taste of Venice. At Table with Brunetti, 2010)
  kuvitus Roberta Pianaro

Käyttöohje italialaiseen elämänmenoon?

Kirsi Piha julkaisi 2008 teoksen Medicien naapurissa. Pieni kirja Italiasta, joka on mainio johdatus vaikka pidempäänkin oleiluun Italiassa. Havainnot perustuvat Pihan lukuisiin matkoihin Marchen maakunnassa, jossa hänellä ainakin kirjan julkaisemisen aikaan oli loma-asunto.

Miksi italialaiset voivat ajaa vaikka kuinka kauas illalliselle? Miksi naapuri ei välttämättä kelpuutakaan sinun ojentamaasi kesäkurpitsaa? Onko jokaisella omaa oliiviöljyä? Ja monta muuta seikkaa Paavista kieleen tulee tutuksi Pihan ansiokkaan tekstin myötä.

Oikein luettava kirja, yksi ikuisista suosikeistani!

Elokuvassakin Toscana on aurinkoinen!

 Toscanan auringon alla (Audrey Wells, 2003) on romattinen elokuva, joka perustuu Frances Mayesin samannimiseen kirjaan. 

Juoni on juuri sellainen kuin lajityyppinsä edustajassa kuuluukin olla: nainen on pannut elämänsä ranttaliksi ja tulee etsimään mm. itseään Toscanasta. Hän hankkii itselleen talon, joka on remontoijan unelma - ja jota italialaisittain luonnollisesti tässä remontoidaan. Toki ihmissuhteitakin kunnostetaan.

Maisemat ovat juuri sitä, mitä ennakkoon voi kuvitella. Cortonan viehättävä kaupunki pääsee myös esille.Elokuva toimii mm. juuri silloin, kun marraskuussa vihmoo vettä vaakasuoraan ja tarvitsee aivoja rasittamattoman elokuvan

La signora matta?

Miksi ihmeessä nikkaroida taas yhtä blogia, kun mitään uutta ei Auringon alla ole aikoihin nähty? Jo Sinuhe egyptiläinen 1300 eaa. tiesi tämän.

Tai toisaalta miksipä jättäisi tekemättä jotakin, joka liittyy yli 20-vuotiseen rakkauteen? Olen haaveillut Italiasta, sen kulttuurista ja kielen - edes alkeiden - oppimisesta jo lukiosta asti syistä, joita en todellakaan muista. Tämä rakkauteni ilmenee hyvin monilla elämänaloilla. En vielä aja italoautolla, mutta Azurrot ovat ainoa suosikkijoukkueeni, kun jalkapallossa mitellään isommin.

Tämä blogini on lähinnä varasto tai sekatavarakomero, jonne pyrin keräilemään arjesta pakoillessani kaikenlaista Italiaan ja italialaiseen kulttuuriin liittyvää. Jokunen kieleen liittyväkin juttu saattaa ilmestyä eikä ruokaohjeilta voitane välttyä.

Kuvat ovat omiani, ellen toisin mainitse. Niiden lähde on Toscana, joka on lumonnut perheemme (kuulumme niiden noin 47 miljoonan vuosittaisen turistin laumaan).Seudut, joissa parasta ovat valo, ihmiset, maisemat, pikkuiset kylät, jäätelö, tuoreet kasvikset, lähiruokakaupat...