Yksi tällainen on Poppi. Siellä ensimmäinen kohteemme oli metsäinen tai puistomainen eläintarha, jossa päätähdet lämmön tainnuttamina loikoilivat kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Alue oli siisti ja esillä oli kymmeniä eläimiä.
Korkeasaaren, Ähtärin ja Ranuan toimintaan tottuneina teimme seuraavia huomioita:
- opastus puistoon vaatimatonta. Kannattaa jatkaa sitkeästi tietä eteenpäin.
- Yksi pieni "ravintola" alueella (ei ollut auki meidän aikaan), joten omia eväitä mukaan.
- "Polut" ovat väljiä. Rattailla ja vaunuilla mahtuu kulkemaan. Oikein kiva jaloitella ja kuljeskella ympäri puistikkoa.
- Jonkinlaista yleistietoa eläimistä kannattaa omata, sillä opastus oli pääasiassa italiaksi. Yllätyitkö?
Ehdottomaksi suosikiksemme nousi "Orso Bruno" -kuten paikallista karhua puhuttelemme yhä kohtaamistamme muistellessamme. Hän salli meille noin kahden minuutin tapaamisen, jonka jälkeen taas vetäytyi yksityisyyteen.
Ja sitten kohti linnoitusta, joita pyrimme etsimään näistä kohteistamme. Tämä olikin erilainen kuin muutama muu kiertämämme. Linnan juurella oli ravintola, jossa turistihengessä tankkasimme samalla, kun ihailimme laaksoon aukeavia maisemia.
Linnoituksen sisällä olevista tiloista löytyi mm. taidenäyttely, alueen museoiden esittelytila ja erityisen kiehtova pienoismalli keskiaikaisesta taistelusta.
Torniin kapusi vain perheen hurjin. Tornikellon alla kiipeäjä palkittiin mm. tällä maisemalla.
Varsinaisen Poppin kylän jouduimme kohtaamaan siesta-aikaan, joten se jäi kokematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti