Silja etsii itseään

Virpi Hämeen-Anttilan romaani Villa Speranza (Otava 2017) vie lukijan hetkeksi Italian maaseudulle ja tarjoaa aavistuksen paikallistakin väriä.

Silja on toipumassa suurista murheista Italiassa, kun hän pelastaa maailman kuulun laulajattaren hengen. Diiva kutsuu Siljan huvilalleen, todelliseen palazzoon toipumaan. Samalla onnistuu haastattelu laulajattaresta - todellinen onnenpotku Siljan työtilateessa.

Palazzon kauneus osoittautuu todella merkittäväksi, mutta sen asukkaiden väliset suhteet puolestaan merkillisiksi. Niitä ja omia ajatuksiaan selvittämässä Silja löytää olennaisia asioita päästäkseen eteenpäin.

Joitakin Hämeen-Anttilan aiempia romaaneja lukeneena liitän tämän samaan joukkoon: Kirjailijan oma akateemisuus näkyy tekstissä mm. henkilöiden englanninkielisiä keskusteluja ja joidenkin hahmojen tietämyksessä. Jopa siinä määrin, etten voi tätä viedä luettavaksi osalle vanhemmista sukulaisistani. Juoni ei yllätä - mikä toisaalta on hyväkin asia, sillä tarvitsemme myös lomalukemista.

Italian ystävänä en tästä saanut juuri mitään irti. Satunnaisia tervehdyksiä, ruokailuun liittyviä käytänteitä ja paikannimiä. Odotin enemmän.